Noniin, nyt päästään vihdoinkin asiaan, joka tulee tässä blogissani olemaan varsin keskeisessä asemassa.
Tykkään katsella elokuvia, etenkin jännittäviä sellaisia tai muuten koskettavia leffoja. Suosikkejani ovat mm. Hohto, Piina ja Uinu uinu lemmikkini, Schindlerin lista, Käsi joka kehtoa keinuttaa, Forest Gump, The Ring, Dark Water, Titanic, Uhrilampaat ja Uuno Turhapurot.
Parhaat mutta myöskin sairaimmat elokuvat katselen kuitenkin öisin. Kuulun niihin onnellisiin, jotka muistavat näkemänsä unet.
Olen jo jonkin aikaa kertonut unistani Facebookissa ja parilla muullakin foorumilla, ja siitä tämä idea omasta blogista lähti, itse asiassa tätä on jopa minulta pyydetty.
Uneni ovat useimmiten niin älyttömiä, että niistä voisi saada ajanvietelukemista.
Niinpä olen kolunnut kiintolevyäni oikein urakalla. Älyttömimmät, hauskimmat, pöyristyttävimmät tai muuten vaan omituisimmat unet kirjoitan ylös heti seuraavana päivänä... ja vaikka voi tuntua siltä, että tässä on iso osa mielikuvitukseni tuottamaa törkyä, voin vaan sanoa, ettei mielikuvitukseni valveaikana edes riittäisi tällaisiin viritelmiin. Eli mitään en ole lisännyt enkä myöskään sensuroinut.
...enkä vastaa niistä fyysisistä tai henkisistä kärsimyksistä, joita unieni lukeminen voi aiheuttaa, joten lukeminen on täysin omalla vastuullasi.
Koska ruoka on mulle tooodeella tärkeää, aloitan esittelemällä muutaman Höyhensaarten keittiössä maistelemani herkun. Reseptit ovat vapaasti kopioitavissa.
Viiva (--) tarkoittaa unen vaihtumista.
Rakkausruoka
Puolikas huulipuna
moskovalaista jauhelihaa raakana
israelilaista salaattia
pala sipulia
purjoa
matoja, mielellään niljakkaita sellaisia
Puolikas huulipuna
moskovalaista jauhelihaa raakana
israelilaista salaattia
pala sipulia
purjoa
matoja, mielellään niljakkaita sellaisia
--
minulla oli suuri kunnia päästä tutustumaan Höyhensaarten
leipätarjontaan. Tarjolla oli mustikkaleipää, Luttilan-leipää ja leipää
nimeltä Kinuskikirkko.
Viimeksi mainittu oli ohutta rieskaa, jonka päällä oli ohut kerros jotain
epämääräistä mönjää.
Luttilan-leipä puolestaan muistutti enemmän sämpylää kuin leipää. Sen päällä
oli paksu kerros kirnupiimää ja keskellä lämpäre valkoista juustoa.
Ei lienee yllätys, että heräsin erittäin voimakkaaseen pahoinvoinnin tunteeseen.
leipätarjontaan. Tarjolla oli mustikkaleipää, Luttilan-leipää ja leipää
nimeltä Kinuskikirkko.
Viimeksi mainittu oli ohutta rieskaa, jonka päällä oli ohut kerros jotain
epämääräistä mönjää.
Luttilan-leipä puolestaan muistutti enemmän sämpylää kuin leipää. Sen päällä
oli paksu kerros kirnupiimää ja keskellä lämpäre valkoista juustoa.
Ei lienee yllätys, että heräsin erittäin voimakkaaseen pahoinvoinnin tunteeseen.
--
Laihduttajan suklaakakku
Ota paketti (500 g) leivontamargariinia. Nirhaise jostain kuivakakusta noin sormenkokoinen siivu ja survaise se keskelle margariinia... ja ei kun syömään. Ruokahalu katoaa varmasti äkkiä.
--
Suklaata on vaikka minkälaista, ennen Höyhensaarilta saamaani kokemusta en kuitenkaan vielä ole törmännyt ureasuklaaseen. Paksuun, mieluiten valkoista suklaata, olevaan levyyn pistetään täytemassaa, joka pääasiassa koostuu ureasta, suomeksi sanoen kusesta. Voin sanoa, että ei houkutellut.
--
Mitä tänään syötäisiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti