Koottuja unia, osa 2

Lehdessä luki: Saksan Duisburgissa kolmetoista ihmistä sairastunut hengenvaaralliseen virukseen, ensioireina kuume, yskä ja kurkkukipu.

No minä sit, yllätys yllätys, olin ko. kaupungissa, tosin jossain koulussa. Minusta imastiin verta ja annettiin muutama piikki, joiden avulla oli määrä testata, olinko ko. viruksen kantaja.

Lisäksi jouduin altaaseen, jossa oli noin polveen asti nakkikastiketta. Ensin siinä piti kahlata ja sitten käydä soosiin selälleen. Ei kiva.

--
Olin valtavassa kemikaliossa... joskin sen sijainti oli aika erikoinen, lapsuuskotini olohuone. Sohvalla oli niin paljon hajuvesipulloja, että kun yhden penkoi esille, putosi kolme muuta. Yritin noukkia itselleni muutaman tuoksun, ja ihastuin Tess-nimiseen, metallireunaisessa sydänpullossa olevaan varsin hedelmäiseen tuoksuun. Mutta jostain syystä tuoksua ei suostuttu minulle myymään, sen sijaan tyrkytettiin jotain pienen limsapullon kokoista putelia ällöttävän hajuista tököttiä.

--
Keksin lähteä yksin miniristeilylle.Hyttini oli viidennessä kerroksessa, numero 513.
Sitten ei kun seisovaan pöytään. Yksin sokeana oli ruuan ottaminen hivenen haasteellista, joskin onneksi tarjoilija tuli auttamaan. Kuitenkin sain lautaselle vain pelkkiä sieniä.

Sitten keksin aivan loistavan huvituksen: Ajelin laivalla olevilla, viidennen ja kuudennen kerroksen välisillä rullaportailla ylös ja alas. Lopulta joku känniläinen jurmu kyllästyi ja kuskasi minut johonkin ravinteliin.

Yökerhoelämästä en muista mitään, liekö ollut niin kovassa kännissä. Hytissä, jonne joku avulias minut vei ja jonka oven onnistuin monen yritys-erehdys-sessioiden jälkeen avaamaan, oli pirun kylmä, ja mulla oli tunne siitä, että joku tulee millä hetkellä tahansa sisään puukon kanssa ja listii minut.

Niin ei kuitenkaan käynyt. Toikkaroin aamupalalle, mutta avun saaminen oli vähän niin ja näin.

Tax freessa sentään aika kiitettävästi selvisin, mä kun tunnen karkit ylipäätäänkin. Ainakin Maraboun isoja suklaalevyjä tarttui mukaan.

Jostain sain päähäni sujauttaa Poison-hajuveden testerin käsilaukkuun. Olin jo luikahtamaisillani ulos, kun voimakkaasti virolaisittain korostava myyjä rääkyi, että mun on annettava pullo heti takas. Mä sit vittuuntuneena heitin sen taakseni.

Sitten tuli jymy-ylläri: Laivan ravintelissa esiintyi Madonna. No ei kun sinne siis. Kohta olinkin kyseisen ladyn edessä, oli laulamassa biisiä Like a Prayer. Mimmi otti minua kaulasta kiinni... ja liian myöhään huomasin, että tämähän on täyttä kusetusta. Piippiääninen mies, jonka kuulin  myöhemmin olevan nimeltään Jaska, lurpsautti paskanhajuset huulensa omiani vasten ja antoi limaisia pusuja muuallekin kasvoja... ja yleisö nauro erittäin paskasesti. Että sellanen risteily.

--
Seuraavat euroviisut oli käsillä, ja ne pidettiin Uruguayssa, älkää kysykö miksi, ne vaan pidettiin siellä. Juontajana oli mun erään exän sisko yhden mun fb-kaverin kanssa, yleisössä jokainen mässytti munakoisosta ja riisistä tehtyä vuokaa kuten myöskin sitten me kotitelkun ääressä,juomaksi jotain appelsiinilimun tapaista. Suomea edusti Tommi Läntinen, joka oli jo kolmatta kertaa yrittäny voittaa Suomen karsinnan, käsittääkseni jeppe ei oo oikeesti edes ollut koskaan kisailemassa.Tompan oli määrä esittää joku ihmeen moottoripyöräaiheinen rakkauslaulu, jossa taustalla rämisi monta kitaraa, biisi kuitenkin hidas ja meni gis-mollissa,muistan sen selvästi... mutta mutta... Tompalla kävi vähän paska säkä.Tarja Lunnas,jonka oli määrä saatella Tommi lavalle työntämällä häntä lavalle tehtyä uima-allasta pitkin kumiveneellä, täräytti paatin karille, jolloin vene puhkesi ja Tommi upposi altaaseen.Esitys diskattiin,ja tällä kertaa Suomen huonon menestyksen syy oli se, ettei Suomen biisiä edes kuultu.