"EHFritzin mahaa käänsi. ÖÖPäässä jyskytti EHvasara. ÖÖHitto, Ehänen olisi pitänyt jättää viimeiset Ökolme snapsia eilen juomatta... Ötai ainakin yksi. EHPuolen kilsan kotimatka oli pitänyt taittaa EHtaksilla."
Tältä kuulostaa kirjani Hiljaa pimeässä.
Valtion rahoilla pyörivä lukemisesteisten ja näkövammaisten kirjasto Celia teki esikoisromaanistani äänikirjan, jota ei itkemättä kuuntele: Liki joka lauseessa on useita Ö- ja EH-alkuäännähdyksiä, jotka eivät kuulu äänikirjaan. Lukija ei eläydy dialogiin eikä kerrontaan lainkaan vaan teksti on tasapaksua ja mekaanista. Teksti on myös tahditettu ja tauotettu tavalla, joka saa sen kuulostamaan epäsuomelta.
Vaikka Celian tiedossa oli, että kirjassa on runsaasti saksan kielen sanoja, se luetettiin henkilöllä, joka ei selvästikään osaa saksaa. Freiburg ääntyy Freiburi, Heidelberg Heidelberi, Krause Kraus jne.
Toiveitani ei otettu lainkaan huomioon lukijaa valittaessa. En nimennyt ketään tiettyä lukijaa, sillä tähän asti, äänikirjojen SUURkuluttajana, en ole törmännyt koskaan vastaavaan kammotukseen.
Miten on mahdollista, että puheviasta kärsivän henkilön annetaan lukea äänikirjoja?
Syynä tuskin on lukijapula, sillä varmasti moni olisi valmis työskentelemään lukijana.
Kirjani lukenutta henkilöä on arvosteltu ennenkin lukutapansa vuoksi, mutta valitukset ovat selvästi kaikuneet kuuroille korville.
Todettakoon, että minulla ei ole mitään henkilökohtaista lukijaa vastaan, ja jollain tavoin tunnen häntä kohtaan empatiaa: Hän selvästi yrittää lukea sujuvasti. Tilannetta voisi verrata siihen, että syntyjään vasenkätinen yrittää itsepäisesti tehdä kaiken oikealla kädellä, vaikka tulos on mitä on.
Vastuu tällaisten äänikirjojen tuottamisesta ei ole lukijalla vaan laaduntarkkailussa. Kun Celian sivuilla selvästi todetaan, että puhealan ammattilaiset varmistavat, että henkilö soveltuu äänikirjoja lukemaan, herää kysymys, onko tämä pelkkää sanahelinää.
Vielä takaisin esikoistrilleriini. Äänikirjassa teksti on runneltu niin pahasti, että se on jätettävä kesken. Saamani palautteen perusteella en ole ainoa, joka on jättänyt kirjan lukematta. Tarina ja lukija eivät kohtaa, eikä kuuntelija pääse tarinan imuun. Pidän tätä todella valitettavana, ja itku onkin ollut tulla rämpiessäni läpi karmeaksi sanapuuroksi muutettua luolaseikkailua.
Lukisin kirjan vaikka itse uudelleen ja vaikkapa ilman palkkiota. Minulla ei ole kuitenkaan varaa maksaa studiota, jossa voisin tämän urakan ilmaiseksi tehdä.
Nähtäväksi jää, jäävätkö lukemisesteiset pimeään hiljaisuuteen kirjani osalta. En voi odottaa, että he kestäisivät liki kolmentoista tunnin rupeaman äänikirjan irvikuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti